19.10.2004

Vaatimukset Jyväskylän käräjäoikeudessa

B:n hakiessa avioeroa vaimostaan A:sta A vaati itselleen elatusapua 6 000 markkaa kuukaudessa, koska hän oli elatuksen tarpeessa. A, joka on ylioppilasmerkonomi, kertoi, että 16 kotona vietetyn vuoden jälkeen hänen sijoittumisensa työmarkkinoille oli ainakin lyhyellä tähtäyksellä epätodennäköistä. Hän oli jäänyt kotiin vanhimman lapsen syntyessä ja hänen kotona olonsa oli ollut välttämätöntä vanhimman lapsen sairauden, molempien lasten harrastusten sekä puolison ulkomailla työskentelyn johdosta.

B vastusti elatusavun määräämistä, koska A:n kyvyttömyys elättää itseään ei johtunut avioliitosta ja hänellä oli mahdollisuus työmarkkinatuen saamiseen. Lisäksi hän tuli saamaan osituksessa merkittävästi rahavaroja ja hänellä oli lisäksi omia varoja. B:llä ei myöskään ollut taloudellisia mahdollisuuksia A:n elättämiseen.

Käräjäoikeuden päätös 11.12.2001

B oli hakenut avioeroa 29.1.2001, harkinta-aika oli alkanut kulua 14.2.2001 ja puolisot oli tuomittu avioeroon 7.12.2001. Heillä oli kaksi alaikäistä lasta, jotka olivat syntyneet vuosina 1985 ja 1988. B:n tulot olivat laskeneet 1.9.2001 alkaen, koska hän ei enää aikonut lähteä ulkomaankomennuksille. A:lla ei ollut ollut lainkaan tuloja heinäkuussa 2001. Elokuun alusta lukien hän oli saanut työmarkkinatukea nettona 2 300 markkaa kuukaudessa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:lla oli toisen lapsen sairauden ja lasten harrastusten vuoksi ollut erityinen syy jäädä kotiin, minkä seurauksena hänen pääsemisensä takaisin työelämään oli vaikeutunut. B oli 1.7.2001 lähtien laiminlyönyt A:n elatuksen. Käräjäoikeus arvioi A:n elatustarpeen määräksi 2 300 markkaa kuukaudessa, josta oli huomioitava vähennyksenä A:lle maksettu työmarkkinatuki. Näillä perusteilla käräjäoikeus avioliittolain 48 §:n nojalla velvoitti B:n suorittamaan A:lle elatusapuna heinäkuulta 2001 2 300 markkaa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Lehtinen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 6.6.2003

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut siltä osin kuin ne koskivat aikaa ennen avioliiton päättymistä.

Avioliittolain 48 §:n mukaan, kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Lähtökohtaisesti puolisot olivat avioeron jälkeen velvollisia elättämään itsensä. Elatusapu tuli kysymykseen vain poikkeuksellisesti ja se oli vähimmäissuojan luontoinen.

A oli avioliiton aikana ollut kotiäitinä 16 vuotta aluksi vanhimman lapsen sairauden takia ja myöhemmin myös muista syistä. A oli tämän vuoksi ollut pitkään poissa työelämästä eikä hänen työllistymisensä välttämättä ollut kovin helppoa. A oli 1.8.2001 lähtien saanut työmarkkinatukea 2 300 markkaa kuukaudessa nettona. A oli saanut omaisuutta isänsä jälkeen sekä huomattavan määrän omaisuutta A:n ja B:n välisessä osituksessa.

B:n säännölliset palkkatulot nettona olivat 11 000 markkaa kuussa. Ajoittain hänen tulonsa olivat ulkomailla työskentelyn johdosta huomattavasti suuremmat. Lisäksi hänellä oli elatusvelvollisuus kahdesta lapsesta. Ilmoituksensa mukaan B:llä oli velkaa 400 000 markkaa. Myös B oli saanut huomattavan määrän omaisuutta osituksessa.

Ottaen huomioon puolison elatusavun vähimmäissuojan luontoisuuden sekä A:n ja B:n taloudelliset olosuhteet kokonaisuudessaan, hovioikeus katsoi, että B:n velvoittamista suorittamaan A:lle elatusapua avioliiton päättymisen jälkeen ei ollut pidettävä kohtuullisena.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Jorma Latvala ja Eija-Liisa Helin. Esittelijä Tuula Keltikangas.

Perustelut

1. A ja B ovat solmineet avioliiton vuonna 1985. B on pannut vireille avioerohakemuksen 29.1.2001. Harkinta-aika on alkanut 14.2.2001 ja avioero on tuomittu 7.12.2001.

Puolison elatusapu avioeron harkinta-aikana

2. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että perheen yhteisestä taloudesta ja puolisoiden elatuksesta huolehtiminen voi tapahtua sekä hankkimalla perheelle tuloja esimerkiksi ansiotyössä kodin ulkopuolella että työskentelemällä kotona perheen hyväksi (HE 62/1986 vp s. 59). Lähtökohtana on, että avioliiton aikana molemmilla puolisoilla on samanlainen kummankin yhteiset ja yksilölliset tarpeet huomioon ottava elintaso, jonka ei tarvitse rajoittua vain vähimmäistoimeentuloon.

3. Avioliittolain 47 §:n mukaan, jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

4. Avioeron harkinta-aikana avioliitto on voimassa ja puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus määräytyy avioliittolain 46 §:n periaatteiden mukaisesti. Mikäli puolisot asuvat tuolloin erillään, sovellettavaksi tulee lain 47 §. Elatusavun tuomitseminen puolisolle edellyttää, että elatusapua vaativa puoliso on elatusavun tarpeessa ja että toisella puolisolla on tarvittava kyky suorittaa elatusapua.

5. B on työskennellyt paljon ulkomailla. Hänelle on maksettu peruspalkka kotimaassa, minkä lisäksi hän on saanut merkittäviä lisäkorvauksia ulkomailla työskentelystä. Peruspalkasta käteen jäävä osa on ollut noin 11 000 markkaa ja se on ollut A:n käytettävissä perheen menoihin. Työnantajan todistuksen mukaan B:n tulot ovat ajalta 1.1. - 30.11.2001 olleet 404 423,73 markkaa. Avioerohakemuksen jättämisestä alkaen B on siirtänyt perheen käyttöön 10 000 markkaa kuukaudessa kesäkuun 2001 loppuun saakka. Siitä lähtien hän on maksanut ainoastaan lasten elatusavut, mutta ei ole osallistunut A:n elatukseen.

6. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen A ei ole ollut ansiotyössä vaan on hoitanut kotia ja lapsia eikä hänellä ole ollut omia tuloja. Elokuusta 2001 alkaen hän on saanut työmarkkinatukea nettona 2 300 markkaa kuukaudessa.

7. A:n elatusapuvaatimuksen ja lapsille tuomittujen elatusapujen sekä työmarkkinatuen yhteismäärä ei ylitä sitä määrää, joka oli avioliiton aikana vakiintunut heidän elatukseensa käytettyjen varojen määräksi. Voidakseen säilyttää tämän vakiintuneen ja kohtuullisena pidettävän elintason avioliiton loppuun saakka A on ollut elatusavun tarpeessa. B:n tulot ovat niin suuret, että hän kykenee elatusavun vaikeuksitta suorittamaan.

8. A on saanut isänsä jälkeen 14.11.2001 toimitetun perinnönjaon perusteella 133 375 markkaa ja avioeroon tuomitsemisen 7.12.2001 jälkeen 21.12.2001 loppuun saatetun osituksen perusteella omaisuutta yhteensä 577 897,35 markan arvosta. Tällä varallisuuden lisäyksellä, joka on tapahtunut osaksi avioeron harkinta-ajan loppuvaiheessa ja osaksi vasta sen päätyttyä, ei ole merkitystä elatusapua harkinta-ajalta määrättäessä. Näin ollen A:lla on oikeus heinäkuusta joulukuuhun 2001 saada vaatimansa elatusapu.

Elatusapu avioliiton päätyttyä

9. Avioliittolain 48 §:n mukaan, kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

10. Pääsääntö on, että avioeron yhteydessä avioliiton aikaansaama taloudellinen yhteys lakkaa ja puolison elatusvelvollisuus päättyy. Puolison elatusapu avioliiton päättymisen jälkeen on kohtuullista ja tulee yleensä kysymykseen vain silloin, kun toinen puoliso on jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä avioliitosta johtuen. Avioero sellaisenaan ei siis ole peruste elatusavun saamiselle.

11. A on koulutukseltaan ylioppilasmerkonomi ja hän on ollut työssä ennen avioliittoa 10 vuotta. Jäätyään ensimmäisen lapsen synnyttyä pois työstä kotia ja lapsia hoitamaan hän ei avioliiton aikana ole ollut ansiotyössä. Tämä vaihe on jatkunut 16 vuotta ja avioliiton päättyessä A on ollut 49-vuotias. Hän on työkykyinen eivätkä hänen ikänsä ja ansiotyöstä poissa olemisensa kohtuuttomasti vaikeuttane uuden työn saantia. A:n edellä todetuin tavoin perinnönjaossa ja osituksessa saama omaisuus myös osaltaan helpottaa hänen mahdollisuuksiaan selviytyä itsenäisesti omasta elatuksestaan.

12. Edellä lausuttu huomioon ottaen tässä asiassa ei ole perusteita poiketa siitä avioliittolain mukaisesta pääsäännöstä, että puolison elatusvelvollisuus päättyy avioeron yhteydessä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B velvoitetaan heti suorittamaan A:lle elatusapua vuoden 2001 heinäkuulta hovioikeuden tuomitseman määrän lisäksi 3 700 markkaa vastaavat 622,30 euroa ja elokuulta 622,30 euroa sekä syys-, loka-, marras- ja joulukuulta 2001 1 900 markkaa vastaavat 319,56 euroa kuukaudessa. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Gustaf Möller ja Mikael Krogerus. Esittelijä Elisa Mäntysaari.